perjantai 14. toukokuuta 2010

Ystävämme viheraktivisti

Helsinkiläisen auton takapenkillä vallitsi kireä tunnelma. Ystävämme viheraktivisti sytytti savukkeen kuljettajan vastustuksesta huolimatta. Pian tämä tuhlaileva liikennemuoto olisi kuitenkin ohitse - mitä näitä säästelemään, hän tokaisi. Ystävällämme oli kiire. Hän oli juuri saapunut lennolta Barcelonasta tapaamasta muita aatetovereitaan. Oli ollut oikein kansainvälinen viheraktivistien kokoontuminen ja sää oli ollut suosiollinen. Ystävämme oli hankkinut samalla joukon uusia vaatteita, joita taas hän voisi käyttää tavatessaan muita aateveljiään seuraavalla kerralla tavatessaan.

Ystävällämme oli kiire. Hänen oli ehdittävä ensin ydinvoiman vastaiseen mielenosoitukseen, joten kuljettaja joutui turvautumaan reilunpuoleisiin ohituksiin pitääkseen ystävämme aikataulussa. Pian saavuttiinkin eduskuntatalon eteen ja voitiin laittaa muoviset naamarit kasvoille ja suuret keltaiset ydinjätetynnyriä kuvaavat muoviset esineet paikalleen. Mielenosoitus eteni varsin leppoisissa tunnelmissa ja tuli rekvisiitan korjaamisen vuoro. Käytetty rekvisiitta meni roskiin. Tämä kaikki meni sekajätteeseen, koska ystävämme yhdessä muutaman muun samalla tapaa ajattelevan tavoin oli saanut hankkeen energiajätteen polttolaitoksesta nurin. Oppisivat kuluttamaan vähemmän niin maailma pelastuu.

Seuraavaksi aktivistiystävämme matkasi lusikka pohjassa tehotuotannon vastaiseen tiedotustilaisuuteen. Kirkkain silmin ja Espanjan auringon ruskettamin kasvoin hän hymyili ja kertoi luomutuotannon ekologisuudesta ja tehotuotannon sekä turkistarhauksen epäeettisyydestä ja ympäristön kuormittumisesta. Ystäväämme ei tuntunut haittaavan, vaikka jotkut arvostelivat hänen mielipiteitä. Hänellä oli vastaus joka kohtaan.

Tuli ruokailun aika. Se oli kunnon kotimaista kasvisruokaa, vaikka oli vielä varhainen kevät ja puut olivat hiirenkorvalla. Kyllä se aina voittaa liharuoan ympäristötekona. Hän oli joko ilmeisen tietämätön tai sitten välinpitämätön, että se kasvisruokakin oli tarvinut öljyä kasvaakseen. Lisukkeena tarvittavat soijapihvit olivat kasvaneet jossain toisessa maassa, eikä niitäkään ihan käsipelillä tuotu. Häntä kiinnostivat soijapavun Co2 arvo verrattuna naudanlihaan, koska hän oli viheraktivisti. On mahtavaa olla aktivisti ja pelastaa tämä planeetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti