Puun ja kuoren välissä

En varmaan koskaan ole ollut niin raskaalla mielialalla, kun kirjoittaessani tätä blogia. Tunnen kirjaimellisesti olevani puun ja kuoren välissä. Syynä tähän ovat pitkälti ihmiset, joita yhdistää yhteinen ideologia, mutta olen eri mieltä muutamista asioista. Kun mainitsen asioista astun aina jonkun varpaille ja taas täysin hiljaa olemisen koen tilanteeksi, jossa minut on vaimennettu. Näin ollen minulla on vaihtoehtona mainita asioista kerralla kunnolla ja sen jälkeen antaa anteeksi kaikki minuun kohdistuva kritiikki. Myös minun kanssa eri mieltä olevilla on yhdenvertainen oikeus mielipiteeseen.

Mainitsemalla Islamin uhkan potentiaalista en ole mielestäni kansallismielinen, en perussuomalainen, enkä missään nimessä kansallissosialisti. Tässä suljen pois ne kaikki maltillisempaa Islamin suuntausta edustavat, jotka sitoutuvat yhteiskuntamme normeihin ja arvoihin 100 % ja myös pystyvät rauhalliseen rinnakaiseloon.

Jo tätä Eurooppalaisen kulttuurin tuhoa selittäessäni mainitsin, että joudun selittämään kirjotukseni moneen kertaan. Näin myös on tapahtunut. Islam sinällään ei tuhoa Eurooppalaista kulttuuria, vaan Eurooppalaisen kulttuurin oma rappio ja arvojen puuttuminen. Missään muualla ei ole sellaista potentiaalia ihmisarvoille ja lainsäädännölle kun Islamissa, joka kovien arvojen rinnalla alkaa vaikuttaa reilulta ja järkeenkäyvältä järjestelmältä äärikapistalismin rinnalla. Tässä vaiheessa toisen ja kolmannen polven muslimien lisääntyminen kantaväestön tasolla on kutakuinkin nollatutkimusta. Joten tässä on se kylmä suihku niille, jotka kuvittelivat minun lähteneen äärioikeiston kelkkaan. Sitä ei tapahdu koskaan tässä elämässä.

Myös asialta nimeltä ydinvoima on menty joskus jopa tunteenomaiselle tasolle ja sekoitettu asioita tosina, jotka on puolitotuuksia ja epätosia. En väitä vastaan etteikö tässä olisi kyse ongelmattomasta energianlähteestä, etteikö uusiutuvien energioiden mahdollisuutta tulisi käyttää tarkkaan hyväksi. En väitä uraanin louhinnan olevan ongelmatonta ja sitä etteikö siitä ole koitunut mittavia ympäristöongelmia. Uraanin suurin ongelma on sen myrkyllisyys metallina, eikä sen säteily. Toki uraani myös säteilee radioaktiivisena aineena ja aiheuttaa myös säteilyn kautta mutaatioita ja syöpää.

Varmaa on se, että energiapolitiikkaa yhdistää lehmänkaupat ja dualismi. Ydinvoimaa vastustetaan näennäisesti, mutta sen lisäksi sitten myös ostetaan sähköä, joka on tuotettu ulkomaalaisella, lähinnä Venäläisellä reaktorilla. Mitään maailmaa ei tällä paranneta ja reaktorien rakentamisen vastustaminen tämän nojalla vaikuttaa lapselliselta touhulta. Samalla kun liikenteemme on menossa sähköautoilun suuntaan ja pois öljyriippuvuudesta tarvitsee myös sähkön jostain. Tietenkin voimme siirtyä myös hevosten ja lihasvoimien käyttöön, mutta ajatus kuullostaa vieraalta. Kuinka moni ydinvoiman vastustaja tuli mielenosoitukseen omalla autolla?

Myös käytettyjen polttoainesauvojen sijoitus peruskallioon näyttää olevan monelle arka paikka. Tähän liittyy monin paikoin tunteenomaista suhtautumista ja tunteet saavat vallan tosiasioiden edellä.

Suomen peruskalliossa on aina ollut uraania, todisteena tästä on monilla paikkakunnilla esiintyvä Radon. Radonia syntyy, kun uraani hajoaa lyijyksi luonnon omassa ydinprosessissa. Myös yksittäisen sauvan sisältämä uraanipitoisuus on varsin köyhä. Puhutaan 1 % pitoisuudesta. Mikäli tätä suojaava kapseli joskus rikkoonttuu niin liukenminen esim veteen alkaa tapahtumaan. Sen sijaan sen jatkumo ravintoketjuun onkin pidempi prosessi ja samoin miten liuennut uraanioksiidi esim kallion kautta pohjaveteen ja edelleen kasveihin jota syömme rikastuu.

Asian ajattelua voidaan aloittaa jo peruskoulun fysiikan kirjasta. Uraani on raskas metalli, joka on myös suhteellisen huono liukenemään, toisin kun plutonium, joka on metallina erittäin reaktiivinen ja halukas tekemään yhdisteitä, joista suurin osa on myrkyllisiä tai erittäin myrkyllisiä. Myös ajatus siitä, että jääkaudella nämä kapselit viimeistään rikkoutuvat. Mikäli puhutaan tästä liukenemisesta niin jälleen järki käteen.

Merivedessä ja luonnossa on aina ollut uraania. Kivihiilessä on uraania, joten senkin polttaminen lisää taustasäteilyä. Nykyään on niin herkkiä mittareita, joilla tämäkin ilmiö pystytään todentamaan. Lisäksi hiilessä on aina oma radioaktiivinen c-14 tyyppi, jota on äärinmäisen vähän, mutta sekin säteilee.

Pelkkä reaktorin rakentamisen vastustaminen pelkästä idelogisista syistä on järjenvastaista. Sen sijaan ajattelu hyvä - paha ydinvoima on järkevämpi tapa suhtautua siihen. Nyt rakenteilla oleva Olkiluoto 3 reaktori on monella tapaa kiistanalainen. Toisaalta jälleen kerran tätä voimalaa vastustaa eniten ne, jotka tietävät tekniikasta suurin piirtein yhtä paljon kun sika sukellusveneestä.

Olkiluoto 3 reaktori on ongelmallinen koska se on:

a) Ensi kertaa omaa prototyyppiään rakennettava reaktori
b) Sen käytetyt ydinsauvat ovat kuumempia ja voimakkaamin säteileviä, kun aikaisemmat

Olkiluodon reaktorin rakennukseen liittyy myös kova uutisointi. Toisaalta hyvä, että kaikki pienetkin laatupoikkeamat käydään läpi ja ne korjataan. 100 % varmaa on se, että tämä reaktori tulee käynnistymään ja mitään räjähdystä ei tule tapahtumaan. Puheet siitä ovat aivan turhaa vouhotusta. Tämä reaktori on paras koskaan meille rakennettu ja sen tarkkuuden rinalla Loviisan ja Olkiluodon aikaisemmat tekeleet ovat lähinnä kirvellä veistettyjä yritelmiä.

Eri mieltä oleminen ei ole kuitenkaan syy riidellä, mutta tuskin tunnen blogiani, josta joku ei olisi vinkunut ja ilmoittanut minun menneen metsään ja tarjoamaan linkkiä jolla todeistaa mielipiteeni olevan huuhaata. No toisaalta kivaa olla tällainen kerettiläinen huuhaasetä. Vaikka minua jotkut pitävät tyhmänä, niin minulla on itsellinen mieli ryhmässä. Siitä olen ylpeä.