Hyvää bisnestä

Mikä erottaa hyvän bisneksen tavallisesta bisneksestä. Kokoomuksen uuden polven kykyjä seurattuani voin valottaa asiaa:

- Perustan kaupan. Ostan eurolla ja myyn kolmella. Kassakone kilisee ja rahaa tulee kassaan. Tämä on bisnestä, mutta se ei ole hyvää bisnestä. Bisneksen ja hyvän bisneksen välinen raja kulkee siinä, että joudun vuodattamaan hikipisaroita, palkkaamaan apulaisen tai apulaisia, maksamaan veroja sekä huolehtimaan velvoitteista. Hyvää bisnestä siitä ei tule vaikka vuoltaisiin kultaa.

- Kaupunki myy energialaitoksen Fortumille tai Wattefallille. Rahalla ostetaan kuplahintaisia osakkeita joiden arvo romahtaa. Samalla huomataan, että kassassa on vajetta. Osakkeet myydään ja sillä saadaan katettua osin koulujen, vanhainkotien ja sairaaloiden sähkölaskut. Aikaisemmin se oli ilmaista. Aikaisemmin myös sellaista, joka myy lehmän ja ostaa sen jälkeen maitoa sanottiin idiotiksi. Nyt se on hyvää bisnestä.

- Hyvistä bisneksistä paras oli myöntää lainaa Kreikalle. Minulla ei ole mitään kreikan kansaa vastaan. Mukava maa, mukavia ihmisiä. Aiheestahan ne suuttuu kun leipä viedään pöydästä. Väkisinkin sitä pitää protestoida. Suomen valtio myöntää rahaa joka 100 % varmuudella tietää luottotappioita, jotta voidaan omia köyhiä kurittaa rahojen loppumisen myötä, pantata valtion omaisuutta ensin kreikassa ja lopulta myös meillä. Jyrki Katainen valtionvaraministerinä ollessaan sanoi kreikan rahoituksen olevan hyvää bisenestä. Jyrki ei valehdellut kun sanoi tämän. Hän vain jätti kertomatta kenelle se on hyvää bisenestä.

Todellisuudessa on menossa valtava omaisuuden uusjako, jolla entinen kansallisomaisuus muutetaan yksityisomaisuudeksi. Kohta on pilkkahintaan myynnissä lentoasemia, saaria, rautateitä, matkapuhelinverkkoja. Yhdenkin tuollaisen saaminen haltuun on hyvää bisnestä.

Keikareita ja kommareita

Suomessa on kolme oikeaa porvaria. Heidät tunnistaa kotiovesta. Niissä lukee nimet Erkko, Herlin ja Lipponen. Kaikki muut ovat itseään parempaa esittävää poroporvareita, keikareita ja tyhjäntoimittajia. Osa näistä piiloporvareista kuuluu kokoomuspuolueeseen, mutta sekään ei ole porvarin automaattinen tunnusmerkki.

Aito aristokraatti ei rehvastele rahoillaan. Se on ollut hänelle itsestäänselvää ja sen eteen on myös joskus tehty oikeaa työtä. Toisin kun keikarit ja tyhjäntoimittajat aito porvari ei esitä rikkaampaa mitä on.

 

Keikari on huvittava tyyppi. Hän äänestää kokoomusta, mutta ajaa Saksasta tuodulla Mercedeksellä. Tämän mersun edellinen omistaja on työmies, joka äänesti vaaleissa vasemmistoa. Hänen kommentteihinsa kuuluvat sanonnat, että palkkaeroja tulee olla. Hän ei ymmärrä sahaavansa omaa oksaansa. Oikeat aristokraatit niin Suomessa kun maailmalla ovat hiljaa ja toisin kun keikarit he usein piilottavat varallisuuttaan. Tosin heidän ulkoisia tunnusmerkkejä on iso asunto, koska he ovat olleet viisaita ja sijoittaneet yhteen isoon kiinteistöön, eikä koittaneet hyötyä omistamalla velkarahalla useita pieniä kiinteistöjä. Joillain heistä on myös kallis auto, joka tarvitsee ostaa kerran elämässä. Oikea aristokraatti kulkee Rolls-Roycella. Mercedes edustaa heille työmiehen autoa ja jonka he suvaitsevat myös työntekijöilleen toisin kun keikari.

 

Suomessa on myös yksi oikea kommunisti. Erikoista hänessä on se, että hän on rikkaampi kun kaikki tasavallan keikarit yhteensä. Kommenteissaan hän on suututtanut suomalaista vasemmistoa, mutta niin hän teki sitä myös ollesaan julkisesti vasemalla laidalla. Hän on vaan niin viisas, että on ymmärtänyt tehdä palveluksen koko Suomen työväenliikkeelle siirtymällä itse julkisesti oikealle laidalle ja yhdistänyt riitaisia entisiä tovereitaan muutamalla kommentilla. Pitkän kokemuksen itsekin omaavana tiedän, että suomalaista ei saada liikkeelle ellei sitä vähän potkita. Tätä oikeaa kommunistia kutsutaan Nalle –nimellä.

 

Tyhjäntoimittaja taas äänestää oikeaa laitaa koska se on trendikästä, taikka siellä on ehdokkaana joku hyvänäköinen tai kuuluisa henkilö. Tyhjäntoimittaja haluaa samaistua mielikuvaan rikkaamasta ja paremmasta maailmasta, jota ei ole olemassa. Sen takia tyhjäntoimittaja usein kannattaa ajatuksia joista hän ei edes hyödy. On vain hienoa esittää elävänsä kun kauniit ja rohkeat, vaikka todellisuudessa hänellä ei olisi siihen varaa. Koska tyhjäntoimittajalla on tämä näyttämisen tarve hän ei myös käytä palveluita joihin hänellä olisi oikeus. Julkikuva kärsii, vaikka todellisuudessa sosiaaliturvakin tapahtuu anonyymisti. Virastossa henkilö siirtää varoja maksatustililtä edunsaajan tilille.

 

Mikäli tyhjäntoimittaja tai keikari perii rahaa hän usein tuhlaa ne kalliisiin tavaroihin jotka on valmistanut työmies. Keikarin ja tyhjäntoimittajan periessä yrityksen hän näkee sen kansainvälistämisen tarpeelliseski. Siksi hän myy sen ulkomailla asuvalle aristokraatille ja tuhlaa rahat kalliisiin tavaroihin tai osakkeisiin jotka ovat myytävänä, koska oikeasti varakas ei koskisi tikullakaan näihin papereihin.

Oikeita rikkaita on hyvin vähän. Sen sijaan keikareita on paljon. Pörssiromahduksiakin koetaan sen takia, koska paremmalla älykkyysosamäärällä varustetetut keikarit ymmärtävät myydä paperinsa tyhmemmille tarpeeksi ajoissa. Tätä keikarit kutsuvat kapitalismiksi. Oikeat kapitalistit tyytyvät omaan hiljaiseloonsa ja pitävät jopa huolta pienestä joukosta työläisiä joita keikarit inhoavat. Keikarit eivät lopu. Myös hyvin suuri joukko työläisiä ja entisiä työläisiä kadehtii keikarin elämää. Entisiä työläisiä heistä tuli keikarin siirtäessä tuotannon halvempaan paikkaan. Oikea porvari on aina ymmärtänyt, että tämä nykyinen yhtälö ei voi toimia. Hän ei kuitenkaan kärsi tilanteesta ja sen takia hän on myös hiljaa. Keikaria ja tyhjäntoimittajaa sen sijaan ei voi kutsua viisaaksi. Maailmassa tuskin on tyhmempää olentoa kun nämä kaksi edellämainittua. He myyvät tuotannon ja tietotaidon taholle jolta he myöhemmin ostavat kaiken. Jopa työläinen tai ainakin viisaimmat heistä ymmärtää asian. Heillä ei vaan rahaa toteuttaa mitään suurta, koska keikarit ovat tehneet sen lainsäädännöllä mahdottomaksi. Suomessa on vaikeaa tehdä pintä liiketoimintaa joutumatta valtavan byrokratian rattaisiin. Sen takia on järkevämpää odotella muutosta kunnes jotain on pakko tehdä. Sitä ennen keikarit ehtivät pilaamaan paljon.

Pikavippiä Kreikalle

Tuskin on mitään muuta poliittista aihetta, joka jaksaa nostaa kuohuntaa ja saada tavallisen mattimeikäläisen tunteet kuumaksi, kun kuuluisa Kreikka-paketti. Tämän rinnalla Matti Nykäset ja Johanna Tukiaiset ovat ikäänkuin vahingossa päässeet painumaan mappi öön puolelle ja tuskin ketään jaksaa enää kiinnostaa entisen mäkihypääjän taikka vaaletukkaisen laulutaidottoman naisen edesottamukset.

Nyt Euroopan Unionin liittovaltiokehitys on vääjäämättä edessä ja Euro pelastetaan vaikka väkisin isojen jäsenmaiden puolesta. Kreikkaan pumpataan rahaa sisään ovista ja ikkunoista. Olkoonkin tämä raha digitaalisia numeroita seteleiden asemasta. Mikäli tämä raha olisi oikeita seteleitä esim pankkiautomaatista nostettavien 20 € ja 50 € seteleinä, niin se tietäisi työntäyteisiä päiviä jokaiselle Euroopan kuorma-auton kuljettajalle. Eikä edes riittäisi. Tämä kuljetustarve tulisi jatkumaan niin kauan, että se tarkoittaisi myös tuotantolinjojen laajentamista kaikilla kuorma-autojen valmistajilla. Samalla sana Eurotruck iskostuisi kaikkien kansojen huulille oikein konkreettiseksi käsitteeksi.

Saksan ja Ranskan tarjotessa lähes avointa piikkiä Kreikalle ja Kreikan itsensä liikkeelle laskemat 40 % korkoa tarjoavat oblikaatiot herättivät minussa aivan uuden idean. Perustan pikavippiyhtiön nimenomaan Kreikalle. Myönnän Kreikalle alkuun pikavipin, joka kattaa sen kaikki tämänhetkiset lainat - pikavippiyhtiöiden käytännön mukaan. Rahaa ei minulla koskaan ole ollutkaan, mutta rahatehtailijana luon kokonaan uutta digitaalista mössöä. Tämä numero on niin suuri, että pankkiautomaatin saldokyselynä se ei mahtuisi yhdelle riville printattuna.

Tämän jälkeen menen EKP:lta kinuamaan saataviani. On sanomattakin selvää, että kukaan ei selviä tästä summasta. Tämä on varma bisnes niin kauan kun piikki on auki. Piikin vihdoinkin sulkeutuessa se tietää vain, että firma menee nurin. Uskoisin tekeväni konkurssin suomenennätyksen lisäksi myös maailmanennätyksen samantien. Harkitsemisen arvoinen idea, koska jopa jotkut taloustieteilijät ovat ostaneet Kreikan 40 % oblikaatioita. Ihmettelen vain, ettei heillä ole tullut mieleen pikavippiyhtiön perustamista.

Ennen konkurssia harkitsisin firman myyntiä, vielä silloin kun kaikki menee hyvin. Hyvällä rahalla tottakait.

Keltainen vaara

Kirjoitin ensi kerran tästä aiheesta jo viisi vuotta sitten eräällä yhteisöpalstalla. Silloin juttuani pidettiin liioteltuna. Länsimaissa on aina uskottu uhan tulevan Neuvostoliitosta ja myöhemmin venäjältä ja siitä on käytetty jopa termiä Red Alert, punainen vaara. Todellinen lännen uhka on ollut toisaalla ja sen ovat länsimaat ahneudessaan antaneet ihan vapaaehtoisesti toteutua. Tämä kirjoitukseni on skenaario, joka on mahdollista tapahtua.

Mannerten välisessä ohjustenvalvontakeskuksessa herätään. Havaitaan, että järjestelmät ovat jonkun ulkopuolisen tahon vallassa. Palvelinten ja järjestelmien uudelleenasennuksen jälkeen ylläpitäjät saavat ilmoituksen, että kaikki heidän toimenpiteensä ovat turhia. Samalla he menettävät kontrollin aiemmin hallitsemiin järjestelmiin. Tästä eteenpäin olisi aivan turhaa yrittää mitää, koska jokaikinen järjestelmä ja aselaji, joka toimii tietotekniikalla olisi ulkopuolisen tahon hallussa.

Alussa tekijäksi epäillään terroristijärjestöä, mutta pian paljastuukin teon todellinen tekijä. Se on Kiinan kansantasavallan armeija. Samalla esitetään ehdoton antautumisvaatimus, yhtäkään ohjusta ei voitaisi laukaista, samoin lentokoneet pysyisivät maassa, lentotukialukset menettäisi ohjauskykynsä, koska ne toimivat tietokonepohjaisesti.

Järjestelmien ylläpitäjät havahtuvat, koska heidän murtamattomina pidettyjä järjestelmiään hallittiinkin teknisesti sukupolvia edistyneempien järjestelmien avulla. Miten tämä olikaan mahdollista. Se oli mahdollista, koska länsimaat ahneudessaan siirtivät tuotantonsa Kiinaan. Samalla he nostivat tuon maan edelle ja eivät huomanneet, että nuo pienet ahkerat työläiset ensin kopioivat kaiken teknologian ja pian kehittivät edistyneemmän teknologian kaikessa hiljaisuudessa.

Länsimaissa samaan aikaan kaikenlaisen tietotaidon laskiessa ja joukkotyöttömyyden vallitessa Kiinassa ahkeroidaan kaikki, mitä me tarvitsemme ja paljon sellaista mitä emme oikeasti tarvitse. Vain muutaman ahneen vuoksi, koska globalisaation kannattajat perinteisesti ovat vihanneet vasemmistoa ja työväenliikettä ja nyt edelleen siirtäessään tuotannon täysin kommunistessa hallinnossa olevaan valtioon, Kiinan kansantasvaltaan. Tämä on lännen katkera paradoksi, joka havaitaan. Tällä kertaa taru on paljon katkerampi kun aikanaan satu keisarin uusista vaatteista. Toisin kun sadussa keisarilla ei todellakaan ollut vaatteita nyt länsimaat ovat nyt itse pukeneet keisarin itselleen ja pukeneet todelliset vaatteet, joita he eivät uskoneet olevan olemassa.

Länsimaat ovat jo nyt siinä pisteessä, että kohta ainoa oma tuotanto on hampurilaisten paistaminen. Samalla osaaminen perinteisiin ammatteihin, kuten sepän, räätälin, ym. monen tuotteen valmistamiseen katoaa lähes olemattomiin. Myös tavaroiden tuottaminen teollisesti ei kohta ole enää mahdollista, vaikka tahtoa olisi, niin kiinatuotanto mahdollsitaa sen, että lännessä tuotetaan kohta vain hyvin yksinkertaisia tavaroita. Enää ei ole työpaikkaa johon nuori työntekijä tulee vanhempien opetukseen oppiakseen tavaroiden valmistuksen. Perinteet katkeavat ja osaaminen katoaa. Samalla katoaa lännen kukoistus.

Kiinatuotanto on ollut virhe ja olen aina kritisoinut sitä. Ajatus yhteiskunnasta jossa elämme toistemme paitoja pesemällä on utopia. Yhteiskunta, jossa ei ole alkutuotanto-tuotanto-palvelut ketjua on kuollut. Se on tie kulttuurin tuhoon.

Tulevaisuuden maailmassa on kaksi mahtia ja molemmat tulevat idästä. Toinen niistä on Kiina ja toinen on Islam. Länsi ei yksinkertaisesti mahda kummalekaan näistä.