Ihmiskunnalla on tapana käsittää itseään ja aikakausia mahdollisimman fiksuin sivistyssanoin. Kuitenkin kyseessä on eräästä apinalajista, joista jotkut osaavat ilmaista itseään verbaalisesti ja tallettamaan opittua tietoa jälkipolville. Tämä on mahdollistanut lajin riemuvoiton.
Tälle luomakunnan kruunuksi itse itseään kutsuvaksi ja jopa omasta mielestään jumalan kuvaksi luoduksi olennoksi kaikessa itseriittoisuudessaan ja omahyväysyydessään rypevä apinalaji on monella tapaa poikkeuksellinen. Se on kautta aikojen koittanut taistella luontoa vastaan kaikkien muiden luomakunnan olentojen eläessä luonnon armoilla.
Huolestuttavaksi asian tekee sen, että tämä apina näyttää lopulta pääsevän tavoitteeseensa ja siitä on kaikki pulassa. Ilmasto uhkaa muuttua kasvi- ja eläinlajeja katoaa ja kuolee sukupuuttoon ennätystahtia.
Tämä itseään nerona pitävä laji on osannut myös käsitellä esi-isiään ja heidän aikakausia erilaisin sivistyssanoin. Kivikaudesta mentiin loistavasti pronssikaudelle. Pronssikauden ihmiselle kertoi joku viisaampi taas,että uuden ajan rikkailla oli sata kiloa rautaa varastossa. Suunnatonta rikkautta jota ei aikailaiset edes kullalla voineet ostaa.
Ihmisaspinoista turhamaisin on nykyisen muovikauden ihminen Homo Plasticus. Se eroaa edeltäjistään monin tavoin. Muovia ei varastoida, vaan pikemminkin levitetään ympäristöön. Se tuhoaa kaiken tieltään ja loputa myös itsensä. Homo Plasticusta ei ole ollut kun vasta kaksi-kolme sukupolvea, mutta sen jäljiltä on muoviroskan määrä jolle ei vedä mikään vertoja. Myös Homo Plasticus käsittelee itsenään, lakejaan muovin kautta. Sen käärii ruokansa muoviin joka oli sen esi-isille vastenmielistä. Nykyisellä homo plasticuksella on lakeja, jotka määrittelevät millaiseen muoviastiaaan sen tulee ruokansa laittavan. Homo Plasticus on oppinut juomaan muovisesta mukista, syömään muovilautasella muovihaarukalla. Yleensä ateriaa peitää muovikelmu. Se laittaa lopulta kaikki muoviseen jätesäkkiin, joka on muovisessa roska-astiassa. Myös ruoka tuodaan kotiin muovikassiassa. Homo plasticus ei oikein tunne esinettä jossa ei olisi muovia, kerran tämä luuli näin käsitellesään puista esinettä. Tämä oli kuitenkin lakattu lakalla, jossa muovipohjaisia polymeerejä, koska muovi kiiltää.
Homo Plasticuksen aika jää lyhyäksi. Tulevaisuudessa tätä aikakautta kutsutaan muovikaudeksi. Viimeinen Homo Plasticus haudataan muovissa. Sitä ennen valtaosa planeetastamme on verhoiltu muovilla, sillä Homo Plasticus on varsin tehokas eläin levittäessään muovia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti