Kun duuni ei kannata

Viimeaikaiset lehtien otsikot kertovat karua arkea nykysuomen tilasta "Elämiseen jää vain 200 euroa kuukaudessa". Samaan aikaan voimme myös lukea joidenkin menestystarinaa tässä kultaisessa lamassa, jonka on taannut irtisanomiset ja palkanalennukset.

Pahoinvointisuomessa toimeetulotuen asiakkaita paheksutaan, heitä alistetaan joukolla erinäisiä toimia, joita ovat mm. itse otettu kopio työkkärin kortista, listoilla haetuista työpaikoista ym. turhilla aktivoimistoimilla. Todellisuudessa lapsikin ymmärtää että ainoa oikea lääke köyhyteen olisi työ, josta saa riittävästi palkkaa. Näin ei kuitenkaan haluta toimia. Työstä ollaan kovaa vauhtia tekemässä toisille saavuttamatonta ja taas toisille helvettiä, josta ei saa palkaksi väsymyksen lisäksi toimeentulon, joka ei elätä kunnolla.

Suomen eliitillä päänuppi toimii, mutta valitettavasti kansalla ei. Suomen eliitti kaikessa hiljaisuudessaan sallii ääriryhmien nousun ja heidän toimet köyhien provoisoimisessa. Heillä on helppo nakki, koska työtön potkii mamua eikä herraa jota pitäisi potkia. Mamun potkimisesta ei saa rahaa, mutta saa viattoman uhrin omalle katkeruudelleen.

Enää ei ole pitkä aika kun koko Euroopassa Suomen lisäksi alkaa tapahtumaan ja paljon. Äärioikeisto nostaa päätään ja se saa köyhien massat liikkeelle. Paljon viatonta verta valutetaan. Työt teetetään halvemmassa Puolassa ja Romaniassa ja näiden maiden kansalaisilla on jo huono maine Saksassa ja Britanniassa. Brittien laulu puolalaisia kohtaan on sama, mitä suomalaisella vakiorasisitilla mamua kohtaan "ne vievät työt". Surullista tässä on se, että Brittien laulu on totta ja suomalaisten laulu ei.

Euroopan Unioni tulee epäonnistumaan tehtävissään, koska itälaajentuminen on avannut pandoran boxin. Suuri pääoma käytti häikäilemättömästi hyväkseen halpaa työvoimaa, jota on yllin kyllin saatavilla. Tätä ei taas miljoonien massat voi hyväksyä. Tilanne on kestämätön. Tämä kaikki yhdistettynä kansainväliseen talouslamaan saa allekirjoittaneen huolestumaan tästä tilasta. Tragikoomista on se, että mitä eroa on enää entisellä kommunismilla ja nykyisellä äärikapitalismilla - oikeastaan se, että on vain eri porukka johtamassa, kansa tutisee ja voi vielä pahemmin.

Koko maailmaa vaivaa suuri mätäpaise, joka vain odottaa puhkeamistaan. Epäollenaista on se, mistä ja miten se alkaa. Varmaa on se, että kohta jossain Euroopan laidalla laukauksia vaihdetaan ja konfliktit odottavat toinen toistaan laajentuakseen maailmanpaloksi.

Vain oikeilla elämänarvoilla on merkitystä, joita ovat ystävät, perhe, oma rakastettu ja yhteinen hyvä aika. Rahan perässä juokseminen on niin turhaa, se on aina ollut, on ja tuleva oleman. Rahaa tarvitaan vain elämiseen, mutta vain muutaman ahneen vuoksi kaikki eivät tule toimeen työllään.

15 vuoden jälkeen - kesäpakina

Olipa kerran kolme nuorta. Kirsi (nimi muutettu) ja Jesse (nimi muutettu) ja Allekirjoittanut. He tutustuivat toisiinsa opiskelemassa oltuaan. Tarina voisi olla tuikitavallinen kolmiodrama, mutta se on kuitenkin varsin erikoinen. Tarinassa Kirsi rakastaa Jesseä, mutta Jesse on homo. Tätä ei saa sanoa, mutta Kirsi luulee että hän voi rakastaa Jessen heteroksi.

Kirsi myös pitää muita miessuhteita, mukaanlukien avomiehen jonka kanssa hän saa lapsen. Kirsi edelleen rakastaa Jesseä joka on homo. Hän ei voi tunteilleen mitään ja tämä on tosiasia.

Kirsi ei ole paha. Hän on vain räiskyvä ja on aina ollut. Päivä toisensa jälkeen hänen ajatuksensa ja arvoituksensa valtaavat lämmin ja ruusunpunainen uni Jessestä. Jessellä on poikaystävä ja hänen olemuksestaan jo monet sanovat hänen olevan homoseksuaali. Jessen homoseksuaalisuudessa ei ole mitään pahaa, se on vain osa hänen omaa identiteettiään. Kirsi ei ole ainoa tyttörukka, joka on rakastunut Jessen kauniiseen olemukseen. Kaksin korvarenkain Jesse sukelsi tyttöparkojen uniin ja sydämiin. Tosiasia oli vain, että Jesse ei ollut kiinnostunut naisen kosketuksesta, jota hän olisi saanut yllinkyllin. Hänellä oli poikaystävä. Elettiin kiellettyjen tunteiden ja salailun aikaa. Jesse ei voinut kertoa kellekään, että hän rakasti toista miestä. Tätä ei myöskään voinut kertoa yksinkertaisille tyttörukille, sillä he eivät olisi myöskään uskoneet asiaa ja uskoivat joskus voivansa rakastavansa Jessen heteroksi.

Allekirjoittanut eli mielenkiintoista aikaa, toisaalta seuraten sivulta todistajana tätä kaikkea suorastaan älyvapaata touhua ja toisaalta kieltäen itseltään tunteet myös joitakin homoseksuaalista Jesseä rakastaviakohtaan. Nämä kun olivat jokseenkin näyttivät idiooteilta roikkuessaaan homoseksualisen Jessen perässä. Tämä oli nähtävillä, vaan sitä ei saanut sanoa.

Vuodet vierivät ja kukin eli elämäänsä tahollaan. Jesse oli siellä, missä hän on aina ennekin ollut.Hän on nyt avoimen homoseksuaali. Kirsi ja Allekirjoittanut kiersivät maailmaa kukin tahollaan. Kirsi edelleen rakastaa Jesseä ja Jesse on homo. Kerran kauniina päivänä Allekirjoittanut löysi Kirsin facebookista. Kirsi miltei heti kysyi sekä Allekirjoittaneen, että Jessen tilanteen. Allekirjoittanut ilmaisi, ettei halunnut seurustella juuri kenenkään kanssa ja Kirsi ilmaisi välittömästi kiinnostuksensa Jessen tilasta. Häntä ei miellyttänyt Allekirjoittaneen vastaus ja hän päätti suuttua. Tämän jälkeen on Allekirjoittaneen ollut turha yrittää puhua sanaakaan Kirsille. Kirsi vetäytyy pois, jos näin yrittää. Tänään Allekirjoittanut on löytänyt vakituisen parisuhteen, josta Kirsi edelleen homoseksuaalia Jesseä rakastavana ei pidä. Hän myös suuttui Allekirjoittaneelle koska tämän kihlattu ei suostunut ottamaan Kirsiä ystäväkseen facebookissa.

Tuli lama kultainen $

Vääräksi profetaaksi nimeämäni yksi uusliberalismin ja ties vaikka kuinka monen muun sairaan ja pinnallisen ilmiön puolestapuhuja Jari Sarasvuo sanoi taannoin tule lama kultainen. Muista lamoista poiketen tämä on ollut varsin kultainen lama.

Kultaiselle lamalle olennaista on monien yritysten jättivoitot, kun porukkaa on laitettu pihalle. Loput sitten painavat hommia niska limassa pienemmällä palkalla. Tästä esimerkkinä uutinen Suomalaisen konsernin omistama tuotantolaitos Virossa, jossa palkanalennusten ansiosta tehtiin suuremmat voitot.

Kotimaista kultaista lamaa kuvaa tavarapula, joka on muinaisen Neuvostoliiton tasoa. Rahaakin olisi millä ostaa, vaan ei saada tavaraa hyllyille asti, koska tuotanto irtisanomisten takia on tehotonta. Katselin tyhjiä hyllyjä Jumbon S-marketissa. Tavaran sijaan hyllyssä on lappu "tuotantovaikeuksien vuoksi tavarantoimittaja ei voinut toimittaa.."

Myös kellokaupat tässä vieressäni olevassa kauppakeskuksessa on aivan ihmeellisiä. Omistan kolme vuotta vanhan Swatchin johon haluan vaihtaa patterin. Neljästä kellokaupasta huolimatta en saanut vaihdettua patteria sitten yhdessäkään kaupassa. Ensinmäisellä olisi ollut viikon toimitusaika, toisessa oli kelloseppä lomalla, kolmannessa olisi onnistunut, mutta kuinka ollakaan tämä kaikkein yleisin patterityyppi oli sattunut loppumaan. Patteri vaihdettiin sitten Tikkurilassa. Niin hyvin menee Jumbon kauppiallakin, että ei tarvitse myydä taikka palvella.

Mitään lamaa meillä ei oikeasti ole ja eikä tarvitsisi olla. Jyrki Katainen oli tavallaan oikeassa sanoessaan että ei koske Suomea. Ei koskisi jos monet laitokset eivät olisi alkaneet ahnehtimaan ja takomaan jättivoittoja jotka ovat suuremmat kun nousukaudella. Totisesti tämä lama on kultainen lama.