Vihreää ydinvoimaa

Puistopuolueena tunnettua vihreää liikettä voidaan pitää eväänsä monta kertaa syöneenä liikkeenä. Viimeisin sanojen ja koko aatteen syömistä kuvaamana liikkeenä oli myös työvoimaministerinä tunnetun Anni Sinnemäen linjaus olla mukana hallituksen mukana siunaamassa kahden uuden ydinvoimalan rakentaminen. Sinnemäki, joka ei ole tehnyt töitä on työministerinä hallituksessa, jossa vihreiden piti vastustaa ydinvoimaa.

Sinällään työtätekemätön työministeriys ei ole mikään suuri ihme juuri Sinnemäeltä, sillä on ollut myös laulajana Ultrabrassa vaikka ei osannut laulaa. Sen sijaan hallituksen energiaohjelmaa voidaan pitää epäonnistuneena, josta loistava osoitus on nyt rakenteilla oleva Olkiluoto3 reaktori, jonka aikataulu on pettänyt pahemman kerran.

Tämän lisäksi tämä kyseinen reaktori on monella tapaa ongelmallinen erityisesti sen tuottaman ydinjätteen osalta. Kyseinen reaktori tuottaa edellisiä reaktoreita kuumempaa ja korkea-aktiivisempaa jätettä, josta riittää sitten merkittävästi haasteellisempaa ja pitempiaikaista rieasaa tuleville polville.

Koska eduskunta on pitkälti samaa, kun hallitus niin saamme odottaa hankkeiden läpimenoa myös eduskunnassa. Kuka ja missä aikataulussa nämä reaktorit rakentaa jää myös kysymysmerkiksi.

Lisäksi tulee muistaa että ydinvoima ei ole Co2 vapaata. Uraanin louhinta, prosessointi ja loppusijoitus on edelleen runsaasti öljyä vaativaa energiantuotantoa, vaikka itse prosessi on päästötön. Tämän faktan pohjalta hallituksen nyt tekemät linjaukset ovat merkityksettömiä pitkällä aikavälillä. Myös korkea-aktiivisen jätteen loppusijoitus peruskalliioon on haasteellinen. Vaikka kapselit säilyisivätkin rikkoutumattomina, niin kuinka ne merkitään tulevia sukupolvia ajatellen. Onko takeita, että myös tulevaisuudessa puhutaan kieltä, jota nyt puhutaan ja niiden varoitusmerkinnät säilyvät ymmärrettävinä.

Lisäksi, onko meillä oikeasti tarvetta tälle kaikelle sähkölle. Kiinailmiö on vienyt teollisuuden pois ja sähköautojaakaan ei ole.