Kotiryssä kokoomuslainen

Kokoomusta edustava ystäväni lähestyi minua kuluneella viikolla. Hän kutsui minut liittymään sosiaalista mediaa edustavassa Facebookissa ryhmään, jossa vaaditiin kunnian palauttamista sotasyylliseksi tuomituilta kansalaisilta, kuten Presidentti Risto Rytiltä. Tämän rehbalisoinnin juuret ovat syvällä itänaapurissamme, jo kuopatussa Neuvostoliitossa.

Lainaten Iltalehteä Tasavallan Presidentti Halonen on pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) kanssa yhtä mieltä siitä, ettei sotasyyllisiksi tuomittujen kunniaa koskaan viety suomalaisten silmissä. Tässä mielessä sitä ei tarvitse palauttaakaan.

Tämä on herättänyt soraääniä juuri johtavan oikeistopuolueen kannattajien keskuudessa. Tämä rehbalisointi ei toki ole ainoita neukkuhenkisiä perinteitä, jota kokoomuspuolueessa harrastetaan. Siinä missä nyt konservatiivipuolue otti askeleen taaksepäin siirtyessään Nikita Hrutsevin ajan politiikkaan rehbalisoinnillaan, niin vielä kahta vuotta aikaisemmin he olivat valtiovarainministeri Jyrki Kataisen Breshnevin hengessä toteamalla, että lama ei koskisi Suomea. Allekirjoittanutta kovasti hirvittää, mitä tuleman pitää, sillä seuraavaksi lienee tulossa jo itse Stalinin politiikka. Tätä edustaa jo ydinvoimateollisuuden voimakas lobbaus, joten kaukana ei olla.

Tällä velivenäläisen rakkautta on aina kokoomuksesta löytynyt. Moni tuntemani kokoomuslainen on suuri venäjän ystävä, myös jotkut puhuvat sitä loistavasti. Vanhemman polven patruunat olivat Neuvostoliiton ystäviä ja kauppa kävi hyvässä hengessä. Nyt nämä vanhemman polven edustajat ovat muuttaneet kirkkomaalle sukuhautaan ja nuoremman polven edustajat lentelevät Yhdysvaltoihin kertomaan, että Venäjä on uhkamme. Venäjän ystävyys on unohdettu, mutta neuvostohenkeä ei ole. Tämän toteutuksessa on menty pidemmälle, mitä ikuisen Neuvostoliiton ystävän SKP:n riveissä ei olisi koskaan tohdittu. Hekin vain uskoivat Neuvostoliittolaisen yhteiskunnan paremmuuteen, eikä tuonut sen ongelmia, kuten kokoomus näyttää meille tuovan.