Suomessa on kolme oikeaa porvaria. Heidät tunnistaa kotiovesta. Niissä lukee nimet Erkko, Herlin ja Lipponen. Kaikki muut ovat itseään parempaa esittävää poroporvareita, keikareita ja tyhjäntoimittajia. Osa näistä piiloporvareista kuuluu kokoomuspuolueeseen, mutta sekään ei ole porvarin automaattinen tunnusmerkki.
Aito aristokraatti ei rehvastele rahoillaan. Se on ollut hänelle itsestäänselvää ja sen eteen on myös joskus tehty oikeaa työtä. Toisin kun keikarit ja tyhjäntoimittajat aito porvari ei esitä rikkaampaa mitä on.
Keikari on huvittava tyyppi. Hän äänestää kokoomusta, mutta ajaa Saksasta tuodulla Mercedeksellä. Tämän mersun edellinen omistaja on työmies, joka äänesti vaaleissa vasemmistoa. Hänen kommentteihinsa kuuluvat sanonnat, että palkkaeroja tulee olla. Hän ei ymmärrä sahaavansa omaa oksaansa. Oikeat aristokraatit niin Suomessa kun maailmalla ovat hiljaa ja toisin kun keikarit he usein piilottavat varallisuuttaan. Tosin heidän ulkoisia tunnusmerkkejä on iso asunto, koska he ovat olleet viisaita ja sijoittaneet yhteen isoon kiinteistöön, eikä koittaneet hyötyä omistamalla velkarahalla useita pieniä kiinteistöjä. Joillain heistä on myös kallis auto, joka tarvitsee ostaa kerran elämässä. Oikea aristokraatti kulkee Rolls-Roycella. Mercedes edustaa heille työmiehen autoa ja jonka he suvaitsevat myös työntekijöilleen toisin kun keikari.
Suomessa on myös yksi oikea kommunisti. Erikoista hänessä on se, että hän on rikkaampi kun kaikki tasavallan keikarit yhteensä. Kommenteissaan hän on suututtanut suomalaista vasemmistoa, mutta niin hän teki sitä myös ollesaan julkisesti vasemalla laidalla. Hän on vaan niin viisas, että on ymmärtänyt tehdä palveluksen koko Suomen työväenliikkeelle siirtymällä itse julkisesti oikealle laidalle ja yhdistänyt riitaisia entisiä tovereitaan muutamalla kommentilla. Pitkän kokemuksen itsekin omaavana tiedän, että suomalaista ei saada liikkeelle ellei sitä vähän potkita. Tätä oikeaa kommunistia kutsutaan Nalle –nimellä.
Tyhjäntoimittaja taas äänestää oikeaa laitaa koska se on trendikästä, taikka siellä on ehdokkaana joku hyvänäköinen tai kuuluisa henkilö. Tyhjäntoimittaja haluaa samaistua mielikuvaan rikkaamasta ja paremmasta maailmasta, jota ei ole olemassa. Sen takia tyhjäntoimittaja usein kannattaa ajatuksia joista hän ei edes hyödy. On vain hienoa esittää elävänsä kun kauniit ja rohkeat, vaikka todellisuudessa hänellä ei olisi siihen varaa. Koska tyhjäntoimittajalla on tämä näyttämisen tarve hän ei myös käytä palveluita joihin hänellä olisi oikeus. Julkikuva kärsii, vaikka todellisuudessa sosiaaliturvakin tapahtuu anonyymisti. Virastossa henkilö siirtää varoja maksatustililtä edunsaajan tilille.
Mikäli tyhjäntoimittaja tai keikari perii rahaa hän usein tuhlaa ne kalliisiin tavaroihin jotka on valmistanut työmies. Keikarin ja tyhjäntoimittajan periessä yrityksen hän näkee sen kansainvälistämisen tarpeelliseski. Siksi hän myy sen ulkomailla asuvalle aristokraatille ja tuhlaa rahat kalliisiin tavaroihin tai osakkeisiin jotka ovat myytävänä, koska oikeasti varakas ei koskisi tikullakaan näihin papereihin.
Oikeita rikkaita on hyvin vähän. Sen sijaan keikareita on paljon. Pörssiromahduksiakin koetaan sen takia, koska paremmalla älykkyysosamäärällä varustetetut keikarit ymmärtävät myydä paperinsa tyhmemmille tarpeeksi ajoissa. Tätä keikarit kutsuvat kapitalismiksi. Oikeat kapitalistit tyytyvät omaan hiljaiseloonsa ja pitävät jopa huolta pienestä joukosta työläisiä joita keikarit inhoavat. Keikarit eivät lopu. Myös hyvin suuri joukko työläisiä ja entisiä työläisiä kadehtii keikarin elämää. Entisiä työläisiä heistä tuli keikarin siirtäessä tuotannon halvempaan paikkaan. Oikea porvari on aina ymmärtänyt, että tämä nykyinen yhtälö ei voi toimia. Hän ei kuitenkaan kärsi tilanteesta ja sen takia hän on myös hiljaa. Keikaria ja tyhjäntoimittajaa sen sijaan ei voi kutsua viisaaksi. Maailmassa tuskin on tyhmempää olentoa kun nämä kaksi edellämainittua. He myyvät tuotannon ja tietotaidon taholle jolta he myöhemmin ostavat kaiken. Jopa työläinen tai ainakin viisaimmat heistä ymmärtää asian. Heillä ei vaan rahaa toteuttaa mitään suurta, koska keikarit ovat tehneet sen lainsäädännöllä mahdottomaksi. Suomessa on vaikeaa tehdä pintä liiketoimintaa joutumatta valtavan byrokratian rattaisiin. Sen takia on järkevämpää odotella muutosta kunnes jotain on pakko tehdä. Sitä ennen keikarit ehtivät pilaamaan paljon.
