Kimppakämppä, soluasunto tai millä ikinä haluaakaan tätä kutsua. Tämä asumismuoto on tuttu monelle opiskelijalle ja myös monelle ulkomailla asuneelle. Monissa Euroopan suurissa kaupungeissa asuneet tietävät asumisen olevan niin kallista, että tavallisella duunarilla ei ole enää mahdollisuutta vuokrata omaa kotia, vaan asuminen joudutaan jakamaan yhdessä useamman kanssa. Omaa tilaa on vain pieni makuuhuone ja suihku, wc ja keittiö jaetaan yhdessä olohuoneen kanssa.
Tässä asumismuodossa on omat hyvät ja huonot puolensa. Pääsääntöisesti siinä on enemmän huonoja puolia kun hyviä puolia. Huonoja puolia on oman yksityisyyden rajoittuneisuus ja et voi olla oikein oma itsesi koska kaikki vaikuttaa kaikkeen ja joudut sietämään useamman henkilön elämäntapoja ja oma sosiaalinen elämäsikin on rajoittunutta.
Tämä asumismuoto on kovaa vauhtia rantautumassa myös Suomeen. Asunnoista pyydetään entistä kovempia vuokria PK-seudulla ja samaan aikaan sosiaalitukien kiristämisestä puhutaan. Allekirjoittanut tuntee yhden kärpässarjan kapitalistin, jonka ehdotus on mieletön. Laitetaan työttömät ym tuottamattomat yksilöt häkkeihin, koska venepakolaisetkin ovat niissä asuneet. Tämä on toki äärimuoto ja tuskin toteutuu, vaikka Hong Kongissa tämäkin on jo arkipäivää. Kuka oikeasti haluaa muuttaa kimppakämppään ?
sunnuntai 15. elokuuta 2010
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Uusliberalismi toi orjuuden takaisin
En ole ensikertaa asialla moittiessani työväenliikettä liiasta vihreydestä enkä tee tätä aiheetta. Nyt olisi työväenliikkeellä korkea aika vihdoinkin herätä ja palata juurilleen.
Lehdistä luemme työntekijöiden surkeista kohtaloista niin Intiassa, kun Kiinassa. Kotoisia metsissämme ja naapurimme Ruotsin metsissä urakoivat Thaimaalaiset marjanpoimijat, jotka henkensä pitimiksi metsästävät pienriistaa, koska työstä saatava korvaus ei riitä ruokaan.
Rakennustyömailla urakoivat kahden euron tuntipalkalla monet ulkomaalaiset työntekijät joiden alhainen motivaatio näkyy työn laadussa. Ehkä heidän ammattitaitonsakaan ei vastaa sitä mitä kotoisilla kortistossa olevilla duunareilla on.
Uusliberalismi on paholaisen oppi, jonka motiivina on vain ahneus, pohjaton ahneus saada enemmän rahaa välittämättä mistään muusta kun voiton maksimoinnista. Mikäli työtä tekevällä osalla on nälkä riesana, niin silloin yhteiskunnassa on paljon vialla. Samaan aikaan oikeistohallitus on tehnyt menestyksellistä työtä aivopestessään kansaa sosialismin kurjuudella vaikka he tuovat vielä suuremman kurjuuden kansalle. Länsimaiden työttömät ostavat ennen tekemiään tuotteita nyt kehitysmaiden halpatyöntekijöiden valmistamina.
Vasemmisto taas epäonnistuu pahemman kerran alkamalla liian vihreäksi liikkeeksi. Vasemmisto oikein pohtii että onko kotoiset vihreät liian oikeistolaisia, kun muualla Euroopassa he ovat vasemmalla ja uhraa oman vasemmistolaisen aatteen vihreän aatteen hyväksi. Samaan aikaan äärioikeisto piilotettuna perussuomalaiseen populismiin nostaa päätään ja äänestysinnokkuus vaaleissa laskee.
Veikkaan itse, että perussuomalaiset ovat seuraavien vaalien suuri menestyjä ja vasemmistoliitto suuri häviäjä. En tule saamaan päänsilityksiä tästä blogitekstistä, mutta en ole ennenkään niitä kaivannut. Toivon hartaasti olevani väärässä kun kirjoitan tätä tekstiä. Elämme haasteellisia aikoja. Tosiasia on, että emme voi elää toistemme paitoja pesemällä. Jälkiteollinen yhteiskunta on mahdoton ajatus. Terve yhteiskunta tarvitsee kaikki tuotannon sektorit, niin alkutuotannosta, teollisuudesta, jakelusta ja kaupasta ja sen palveluista alkaen. Ilman sitä olemme pulassa.
Myös euro on voimakkasti uusliberalistinen opinkappale, vaikka se tuo paljon hyvääkin tullessaan. Sen tuomat haitat ovat työväenluokalle vahingolliset. Ennen saatoimme parantaa vientiämme devalvaation kautta. Nyt oikeisto haluaa palkanalennuksia, koska Euro ei jousta. Eurohinnat sen sijaan nousevat ja tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että työtätekevien, eläkeläisten ja työttömien ostovoima laskee. Uusliberalismissa ei ole mitään hyvää, se on paluu konservatiivien ihanneyhteiskuntaan, jossa he saavat määrätä millä hinnalla he ostavat työn ja millä hinnalla he myyvät. Tämä tarkoittaa työtätekeville paluuta aikaan, jolloin työväenliikettä perustettiin. Nälkä, taudit ja jatkuva puute oli vieraana. Tämä oli aikansa orjuuden muoto, joka on nyt palannut takaisin. Uusliberalismi on kolonialistinen ja orjuuttava oppi. Maailma oli hetken hyvä paikka, mutta sen on tärvellyt uusliberalismi.
Lehdistä luemme työntekijöiden surkeista kohtaloista niin Intiassa, kun Kiinassa. Kotoisia metsissämme ja naapurimme Ruotsin metsissä urakoivat Thaimaalaiset marjanpoimijat, jotka henkensä pitimiksi metsästävät pienriistaa, koska työstä saatava korvaus ei riitä ruokaan.
Rakennustyömailla urakoivat kahden euron tuntipalkalla monet ulkomaalaiset työntekijät joiden alhainen motivaatio näkyy työn laadussa. Ehkä heidän ammattitaitonsakaan ei vastaa sitä mitä kotoisilla kortistossa olevilla duunareilla on.
Uusliberalismi on paholaisen oppi, jonka motiivina on vain ahneus, pohjaton ahneus saada enemmän rahaa välittämättä mistään muusta kun voiton maksimoinnista. Mikäli työtä tekevällä osalla on nälkä riesana, niin silloin yhteiskunnassa on paljon vialla. Samaan aikaan oikeistohallitus on tehnyt menestyksellistä työtä aivopestessään kansaa sosialismin kurjuudella vaikka he tuovat vielä suuremman kurjuuden kansalle. Länsimaiden työttömät ostavat ennen tekemiään tuotteita nyt kehitysmaiden halpatyöntekijöiden valmistamina.
Vasemmisto taas epäonnistuu pahemman kerran alkamalla liian vihreäksi liikkeeksi. Vasemmisto oikein pohtii että onko kotoiset vihreät liian oikeistolaisia, kun muualla Euroopassa he ovat vasemmalla ja uhraa oman vasemmistolaisen aatteen vihreän aatteen hyväksi. Samaan aikaan äärioikeisto piilotettuna perussuomalaiseen populismiin nostaa päätään ja äänestysinnokkuus vaaleissa laskee.
Veikkaan itse, että perussuomalaiset ovat seuraavien vaalien suuri menestyjä ja vasemmistoliitto suuri häviäjä. En tule saamaan päänsilityksiä tästä blogitekstistä, mutta en ole ennenkään niitä kaivannut. Toivon hartaasti olevani väärässä kun kirjoitan tätä tekstiä. Elämme haasteellisia aikoja. Tosiasia on, että emme voi elää toistemme paitoja pesemällä. Jälkiteollinen yhteiskunta on mahdoton ajatus. Terve yhteiskunta tarvitsee kaikki tuotannon sektorit, niin alkutuotannosta, teollisuudesta, jakelusta ja kaupasta ja sen palveluista alkaen. Ilman sitä olemme pulassa.
Myös euro on voimakkasti uusliberalistinen opinkappale, vaikka se tuo paljon hyvääkin tullessaan. Sen tuomat haitat ovat työväenluokalle vahingolliset. Ennen saatoimme parantaa vientiämme devalvaation kautta. Nyt oikeisto haluaa palkanalennuksia, koska Euro ei jousta. Eurohinnat sen sijaan nousevat ja tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että työtätekevien, eläkeläisten ja työttömien ostovoima laskee. Uusliberalismissa ei ole mitään hyvää, se on paluu konservatiivien ihanneyhteiskuntaan, jossa he saavat määrätä millä hinnalla he ostavat työn ja millä hinnalla he myyvät. Tämä tarkoittaa työtätekeville paluuta aikaan, jolloin työväenliikettä perustettiin. Nälkä, taudit ja jatkuva puute oli vieraana. Tämä oli aikansa orjuuden muoto, joka on nyt palannut takaisin. Uusliberalismi on kolonialistinen ja orjuuttava oppi. Maailma oli hetken hyvä paikka, mutta sen on tärvellyt uusliberalismi.
Tilaa:
Kommentit (Atom)